Kamala päivä! Sekä kissalla että emännällä. Meillä oli tänään aika eläinlääkäriin. Ei sinänsä, tämä "varalääkäri" on mukava, omalääkäri oli lomalla.

Binchu sai tänään siis tunnistesirun. Vai olikohan se emäntää varten? Oli miten oli, matka meni kohtuullisen kovalla huudolla, perillä oltiin kiltisti. Emäntä tuumas pyörtyä kun näki sen neulan! Herran jestas sentään! Eikö sirua saisi pienemmällä laitettua??!! Binchu oli oikein kiltisti kunnes se neula painui niskanahkaan. Aijaijai, pentu parkaisi ja hyppäsi ilmaan. Neula putosi pöydälle ja kissa kirmasi omaan koppaansa. Arvatkaa vain tuumasko emännältä päästä itku kun siru oli vielä neulan putkessa ja jouduttiin ottamaan operaatio uusiksi. Aivan kamalaa, emännälle jos kissallekin. Uusi yritys ja kolme kättä pitelemässä pentuparkaa paikallaan. Jo saatiin siru perille ja lukulaite osoitti sirun olevan siellä turvallisesti. Binchu pääsi koppaansa turvaan ja eläinlääkäri täytteli paperit valmiiksi.

Ei Binchu kyllä pitkävihainen ole, jo hetken kuluttua nenä näkyi kopasta ja pentu seikkaili taas pöydällä nuuskimassa paikkoja. Eläinlääkäri kehui Binchua reippaaksi kissaksi ja emäntä oli polleana.

Tulomatka kotiin meni pennun nukkuessa ja emännän surkutellessa lapsiparkaa. Vieläkin mietin oliko tämä kaiken sen arvoista, ei Binchu ole kipeä vaan nukkuu tyytyväisenä vieressä; saihan tyttö palkkioksi sitä oikein hyvää pikkupurkkaria, sitä tonnikalaa jonka nimeä en muista. Emäntään sattuu silti.... Ei enää ikinä tuollaista jos ei ole pakko.