Jestas sentään! Onpas siitä aikaa kun on tullut viimeksi kirjoitettua tänne, melkein vuosi!
Kaikkea jännää tässä on tapahtunut, sekä hyvää että huonoakin.

Pääsin töihin Kokkolaan joulukuun loppupuolella ja ens maanantaina 19. päivä tulee 5 kk:tta täyteen. Tällä hetkellä oon viimeistä päivää sairaslomalla kun reväytin lapani. Ja se homma on mun unelmatyötäni, ajan jakeluautoa Kokkolassa. ;-)
Siinä saa olla ihmisten kanssa, mutta ei liikaa, saa ajaa autolla, on oma "rauha", ei tartte turhia ajatella kun päivän lenkki on valmiiksi mielessä ja sellainen pikkuinen kiire (joskus isokin...) on hyvä motivaattori.
Joka päivä voi tähdätä parempaan suoritukseen, yrittää olla etuajassa.

Kotona asiat on ruodussa. Haaveilen tässä pihalle menosta ja kukkien istuttamisesta, mutta hitsi vieköön kun tuolla on tuullut nyt pari päivää ja kylmä on, ei sinne tarkene mennä. Nyt kun saatiin olohuoneessa muutettua järjestystä ja sohvalta on suora näköyhteys kahteen isoon kiveen, tekee mieli käydä kääntämässä maa ja istuttamassa jotain kukkia niiden ympärille.
Nurmikko kasvaa kohisten, puut tekee lehtiä, osa alkukevään kukista on jo kukkinut, osa vasta aloittelee.

Sisällä on kanssa tulossa uutta elämää kun taimet kasvaa kohisten.

Kuvassa on valkoista mustasilmäsusannaa kasvamassa. Nyt nuo lapsukaiset on jo erotettu toisistaan omiin purkkeihinsa, jotta tilaa riittää.

Meillä on sitten uusi "vauva", Manu. Tämä poika tuli meille marraskuussa ja sopeutui paremmin kuin hyvin, vaikka Manu onkin uros ja parivuotias. Manu leikkautettiin heti kun hän tuli meille, ettei tule tämän meidän tyttösen, Lefan kanssa pentuja.

Tässä Manu pääsi mukaan Kalajoelle ja ollaan Välilässä leikkimässä kepakoiden kanssa. Kiltti poika.

Tässä on toinen kuva noista taimista, meidän keittiö on aika lailla vallattu.


Ja jottei tärkein unohtuisi, neulottukin on. Valmiina on odottamassa kahden serkun vauvoja yksi pojan takki. Kuvassa ei ole vielä kolmea nappia, mutta en malttanut odottaa kuvan julkaisua enää.