Viikonloppu on ollut ihana. Oli Tupperware-esittely, niitähän minä rakastan... Päätä on särkenyt noin viis päivää putkeen, jos ei sada on aivan helvetillisen kuuma, en ole saanut vieläkään tehtyä sitä osanäytön esitehtävää ja tuntuu ettei neule edisty. Nyt on menossa miehen villapaita ja hihat on pyöröillä, pituutta on n. 46 senttiä mutta ei tunnu viimeiset viis senttiä tulevan millään valmiiksi. *ärrin murrin*
Talo on kuin pommin jäljiltä kun en ole jaksanut siivota ja syön aivan älyttömästi. Yritin jumpata äsken, se päättyi puuskutukseen ja inhon tunteeseen kun hiki valui. MIKÄ ON VIKANA??
Vielä pari-kolme kuukautta sitten kun ehti käydä treenaamassa nautin hikoilusta ja hengästymisestä, nyt ällöttää. Ukkokulta yrittää potkia minua liikkeelle, mutta tässä on käynyt juuri niin kuin pelkäsin, olen jumiutunut uudelleen sohvaperunaksi, olen lähtökuopissa kuten viime syksynäkin. Aaarghhh! X(
Painoakin olen onnistunut haalimaan treenaamattomuuskaudella neljä kiloa lisää, että silleen... Tässä aletaan nyt pikkuhiljaa olla masis ja itseinhon rajoilla taas kerran. Yritäpä nyt kuitenkin lopettaa taas syöminen, ei se ole niin helppoa... Jännä sinänsä, että on terve, onnellinen ja kaikki menee sinällänsä hyvin, siltikään ei voi olla tyytyväinen.
Ja sitten päivän piristykseksi kuvia yhdestä mieliaiheestani eli kukista.
Hurahdin orkideoihin pari vuotta sitten ja näitä on nyt neljä. Tämä oli ensimmäinen orkideani ja se kukkii nyt kolmatta kertaa. Olen onnesta soikeana kun myös toisena ostettu kukkii nyt!
Rakastan myös valkoisia ruusuja! Ne ovat jotenkin niin herkkiä, viattomia ja hauraita. Yleensä vien kaverin haudalle valkoisen ruusun, se on kai myös yksi syy miksi pidän näistä niin kovasti, muistuttavat hänestä jollain tapaa.
Ennen kuin alan tehdä lankainventaariota ja järjestää niitä säädyllisempiin tiloihin, otin kuvan tuosta kasasta sohvan vieressä että muutkin näkee millainen lankakaaos meillä vallitsee.
Talo on kuin pommin jäljiltä kun en ole jaksanut siivota ja syön aivan älyttömästi. Yritin jumpata äsken, se päättyi puuskutukseen ja inhon tunteeseen kun hiki valui. MIKÄ ON VIKANA??
Vielä pari-kolme kuukautta sitten kun ehti käydä treenaamassa nautin hikoilusta ja hengästymisestä, nyt ällöttää. Ukkokulta yrittää potkia minua liikkeelle, mutta tässä on käynyt juuri niin kuin pelkäsin, olen jumiutunut uudelleen sohvaperunaksi, olen lähtökuopissa kuten viime syksynäkin. Aaarghhh! X(
Painoakin olen onnistunut haalimaan treenaamattomuuskaudella neljä kiloa lisää, että silleen... Tässä aletaan nyt pikkuhiljaa olla masis ja itseinhon rajoilla taas kerran. Yritäpä nyt kuitenkin lopettaa taas syöminen, ei se ole niin helppoa... Jännä sinänsä, että on terve, onnellinen ja kaikki menee sinällänsä hyvin, siltikään ei voi olla tyytyväinen.
Ja sitten päivän piristykseksi kuvia yhdestä mieliaiheestani eli kukista.
Hurahdin orkideoihin pari vuotta sitten ja näitä on nyt neljä. Tämä oli ensimmäinen orkideani ja se kukkii nyt kolmatta kertaa. Olen onnesta soikeana kun myös toisena ostettu kukkii nyt!
Rakastan myös valkoisia ruusuja! Ne ovat jotenkin niin herkkiä, viattomia ja hauraita. Yleensä vien kaverin haudalle valkoisen ruusun, se on kai myös yksi syy miksi pidän näistä niin kovasti, muistuttavat hänestä jollain tapaa.
Ennen kuin alan tehdä lankainventaariota ja järjestää niitä säädyllisempiin tiloihin, otin kuvan tuosta kasasta sohvan vieressä että muutkin näkee millainen lankakaaos meillä vallitsee.
Kommentit