Nelli Nelsson, aka amiraali-Nelsson, 2002-2008

1244307274_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nelli ei tosin ollut mikään linssilude, hyviä kuvia ei ole kuin pari... ;-)

Nelli oli toinen mustista kissanpennuista, jotka saapuivat elämääni Tapaninpäivänä 2002. Nelli oli pieni, luirohäntäinen ja luiseva, täysin siskonsa Juulian vastakohta. Nelli kasvoi aivan eriluontoiseksi, vain väri yhdisti näitä kissoja. Nelli oli puhelias, seikkailunhaluinen, rohkea ja aidosti rakastava kissaneiti. Vaikka Nelli steriloitiin samaan aikaan muiden kanssa, ei se muuttanut Nellin luonnetta, vain ruokahalu lisääntyi.

Nellissä parasta oli se, että hän tiesi mikä mielenala ihmisen valtasi. Nelli osasi tulla syliin juuri silloin, kun maailma oli kolhinut ihmistä, ja osasi pysyä poissa tieltä silloin, kun ihminen kolhi maailmaa.

Loppukesästä 2008 Nelli jäi seikkailuilleen. Alkuun jaksoi kulkea pihalla huutelemassa ja etsimässä, sitten alkoi toivo loppua. Aina välissä tuntui, että kyllä Nelli sieltä tulee, mutta ei. Vaikken niinkään usko henkimaailman asioihin, olen varma että yhtenä talvi-iltana suihkussa ollessani tunsin kissan puskevan jalkojani. Silloin tuli itku, sillä tiesin, että Nelli on nyt kotona lopullisesti.

Suru ehkä helpottaa, mutta ikävä ei. Vajaa kuusi vuotta oli pitkä yhteinen taival enkä koskaan unohda kaunista, ystävällistä ja taitavaa "urheiluhierojaa" Äiti rakastaa sinua aina, pikkuinen.

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä. "

-Eino Leino-