Tänään oli Binchulla aivan kamala päivä. Tai kamala ja kamala, uusiin asioihin tutustumispäivä pikemminkin. Ensin oli ne kamalat, oranssit härpättimet, jotka kiinnitettiin selkään ja kaulaan. Niitä kutsuttiin valjaiksi. Ne oli aika jännät, mutta leikkiminen kyllä onnistui ne päällä.

Jonkin aikaa sai olla ilman niitä, mutta sitten ihmisisä keksi että nyt alkaa autoilun opettelu. Onhan se korkea aika kun toinen on heti 17 viikkoa vanha... Ihmisäiti yritti väittää vastaan vedoten riistettyyn lapsuuteen jne, mutta ihmisisä piti päänsä ja niin Binchu puettiin valjaisiin ja mars kuljetuskoppaan!

Ensimmäinen etappi oli ihmisisän kotitalo. Siellä oli koiria ja haisi kovasti toisille kissoille. Koirat oli onneksi laitettu kamariin piiloon ja muut kissaotukset oli ulkona. Binchu kierteli ja nuuski paikkoja, vähän leikittiin omalla lelulla. Kissaihmestykselle tarjottiin sekä filettä että kanaa pieninä paloina, mutta neiti päätti hylätä menun.

Toinen etappi oli ihmisäidin kotitalo. Siellä oli vastassa hajuttomampi ympäristö mutta sitäkin eläinrakkaampi ihmisäidin isä. Tarjottiin sekä jauhelihaa että kinkkua pieninä paloina, mutta Binchu päätti huolehtia linjoistaan hylkäämällä tämänkin tarjonnan. Valjaita poisottaessa sattui pieni lapsus; ihmisäiti nipisti Binchua vahingossa ja lapsi-parka sai hermoromahduksen. Binchu kirmasi keittiöön ja suoraan seinään niin että kolahti. Ja uudestaan. Ihmisäiti tuumasi saada sydänkohtauksen kun lapsi-parka hermostui ja syöksyi pentunsa perään irrottaen valjaat yllättävän nopeasti. Hieman arvelutti valjaiden uudelleenasennus, mutta Binchu tiesi ettei äiti tehnyt sitä tahallaan.

Automatka kotiin taisi olla helpotus ja viimeistään oman kodin hajut rauhoittivat pennun. Nyt Binchu pääsi iskän syliin kattomaan elokuvaa. Yritetään autoilua sitten vappuna uudestaan.