Viikonloppu vietettiin Tampereella näyttelyn merkeissä. Näyttelyn ohessa käytiin Raija-tädillä yöpymässä muutama yö ja tapaamassa siten ihmisemon sukulaisia. Valitettavasti lauantaina näyttely venyi niin pitkäksi, että suuri osa serkuista jäi tapaamatta, mutta sunnuntaina nähtiin yksi perhe ja maanantaina poikettiin vielä Pirkkalassa "sukuloimassa".

Lauantai oli Binchulle ihan kamala päivä. Omassa häkissä oli alkuun hyvä olla, mutta sitten kun käytiin tuomarilla, alkoi näkyä turhan paljon muita kissoja. Binchuhan ei ole tunnetusti mikään kissarakas kissa, vaan kaikki muut paitsi oma lauma on vihollisia. Murinaa, sähinää ja rääkynää siis riitti. Ihmisemo oli niin järkyttynyt vauvansa käytöksestä että pieni paniikki jo iski. Kamalalta tuntui alkuun myös se, että tuomari sanoi Binchun luonteen olevan ei-maulle-sopiva tai jotenkin. Binchuhan on maailman ihanin kissa kotona! Onneksi järki tuli peliin ja ihmisemoa helpotti kuulla että muutkin kissat olivat hermona kun häkit olivat niin lähellä toisiaan. Samoin oli vähän ongelmia tuomaripöytien ahtauden kanssa, yleisö oli vähän missä sattuu ja lapsia juoksi kiljuen häkkien ohi.

Kukin kasvattaa lapsensa kuten parhaaksi näkee, mutta on joitain tilanteita missä ei saisi vapaa kasvatus päästä valloilleen. Käviköhän muutamien lasten vanhempien mielessä ettei kissan häkkiin kannata lykätä pikkukättä tai pitäisikö lasta kieltää kiljumasta kun kissa menee mykkyrälle pesäänsä? Ei, minä en vihaa lapsia, minä vain yritän olla tilannetajuinen.

Ja kenellekään ei tule yllätyksenä että ihmisemo unohti TAAS kameran kotiin. Mummun kamera on perinteinen filmikamera, joten kuvien kehitys kestää hetken ennen kuin niitä saa. Kotona otan sitten myöhemmin kuvia Binchun tuliaisista, uudesta ihanasta vaaleanpunaisesta pesästä (rotuyhdistyksen pöydästä huom) ja leluista.

Mutta näyttelytulokset! Tärkein tuumasi unohtua!

Lauantaina Binchu siis hermoili ja tuomari ei pitänyt siitä yhtään. Muuten Binchun arvostelu oli hyvä ja kotiväki oli erittäin ylpeä siitä. Värin paras meni ihanalle pikku-Ennalle (Iltavilli Ebonee Echidna). Meitä ei harmittanut yhtään, sillä Enna on aivan ihana. <3 Ennan käytös on niin kaunis ja hän oikein vikitteli tuomari Brambillaa sunnuntaina. Suloista.
Eli Enna oli EX1 ja VP, Binchu EX2.

Sunnuntaina osat vaihtuivat kun Binchua saatiin rauhoiteltua vähän Feliwayn avulla ja häkki verhottiin osaksi aikaa kokonaan. Toiset kissat kehän toisella puolella raivostuttivat Binchua edelleen ja pelko oli ihmisemossa taas syvässä, miten tässä kävisi. Mutta mitä pikku-kulta tekikään! Esiintyi 100 kertaa paremmin kuin lauantaina ja tuomari piti Binchusta kovasti (jälleen mainittiin pulleudesta, mutta siitä me ei niin piitata). Ja sitten Binchu nousi vielä värin parhaaksi, kyllä oli hymy ja ilo herkässä emolla! Binchu vain sähisi häkkiin mentäessä muille, mutta nopeat liikkeet helpottivat perille pääsyä. Omassa häkissä meni vähän aikaa ennen kuin malttoi rauhoittua, mutta onneksi Binchukin lopulta alkoi nukkua.

Mustasavupojat oli niin suloisia ja pieniä Binchun rinnalla! Ihana pikku-Eppu oli Binchun vieruskaverina ja siinä on kyllä täys vastakohta meidän rähinäneidille. Eppu-raukka pelkäsi välissä niin kovasti että Sari-äitin piti pitää pentua tiukasti sylissä. Emir taas näytti nukkuvan koko näyttelyn, rentojätkä, ja pieni myös. Eppu vei EX1:n lauantaina velipojan nenän edestä ja Emir sai sitten omansa sunnuntaina ainoana poikapentuna. Poikien käytös on kyllä ihailtavaa, olen hieman kateellinen.